Huh, että on vuosi taas lähtenyt käyntiin vauhdilla. Ensimmäinen kuukausi alkaa jo olla taputeltu. Vuodenvaihde menee aina ihan siivillä, kun ensin aloitetaa kummitytön synttäreillä marraskuun lopulla. Sitten pikkujoulukauden ja itse joulun jälkimainingeista siirrytään uuden vuoden viettoon ja siitä sujuvasti pikkumiehen synttäreihin ja sitten onkin jo loppiainen. Loppiaisen jälkeen on jo perinteeksi tullut osallistuminen Folklandia-risteilylle, joka päättää vauhdikkaasti vuodenvaihteen juhlaputken. Ja ei, kyseessä ei ole perusörvellystä risteilylaivalla, vaan ihan jotain muuta. Suosittelen, jos et koskaan kyseistä festaria ole kokeillut! Itsellä taisi olla jo kahdeksas kerta, tai jotain sinnepäin.

Aikamoista tykitystä ollut kyllä joulukuulta alkaen tämä eläminen ja oleminen. Toisinaan vähän väsyttävääkin, mutta kuitenkin hyvällä tavalla ja pääosin ihan itseaiheutettua pöhinää. Pääasiassa on kyllä ollut positiivisesti virittynyttä aikaa, paljon iloisia uutisia, tapahtumia ja asioita, jotka kevään ja kesän mittaa sitten konkretisoituvat henkilökohtaisessa elämisessä sekä ystävien ja sukulaisten tarjotessa mukavia hetkiä. Näistä ehkä enemmän ajatuksia myöhemmin. Nyt kuitenkin muutama sana viime viikonlopusta ja tammikuun viimeisistä kekkereistä. Nimittäin 6-v. kaverisynttäreistä. 

Juniorimme on vuoden alkupäivinä tähän maailmaan syntynyt, joten joulun jälkeen saadaan juhlia vielä synttäreiden merkeissä. Kaverisynttäreille ajankohta ei ole kovin otollinen, kun monet ovat vielä lomalla, joten pidettiin erikseen kaverikekkerit viime lauantaina. Tällä kertaa emme juhlineet kotona, vaan tusinan verran 5-6-vuotiaita, poikia ja tyttöjä, saivat touhuta Perheliikuntakeskus Hipassa. Lajiksi oli valittu parkour. Ja kyllä, siellä nuo kirmasivat ja kiipeilivät ihan kuin isommatkin tekijät kahden ohjaajan opastuksella. Lahjapolitiikka oli kutsussa määritelty niin, että ei lahjoja, mutta kortti olisi kiva muisto. Ja jos tahtoi, sai tuoda kolikon säästölippaaseen. Lahjoja tuli niin isot kasat jouluna ja virallisen syntymäpäivän aikaan, että tämä oli hyvä ratkaisu. Keskityttiin siis olennaiseen, eli hippaamiseen. Parasta oli, kun kaikilla oli kivaa! Myös seinäruusuna ja valokuvaajana toimineella äipällä.

Hippa oli kyllä oiva valinta, kaikin puolin. Erittäin osaava henkilökunta, hyvät puitteet ja kyllä muuten otettiin ilo irti mm. gorilla-hipan, kiipeilyratojen ja trampoliinin parissa. Ja herkuttelu urheilusuoritusten välissä tietysti kuului asiaan.  Äitinä oli mahtavaa katsoa, kuinka hyvin (pienen alkujännityksen jälkeen) eri kaveriporukoista yhteen laitettu tusina laittoi tuulemaan. Oli serkkupoikaa, vanhan hoitopaikan kavereita, uuden hoitopaikan kavereita ja säbä-kavereita, pari tyttöä ja vähän enemmän poikia. Tajusinkin, että samaa kutsupolitiikkaa on tullut aikuisten kekkereitäkin järjestäessä usein noudatettua: yhteen läjään vaan kaikki hyvät tyypit. Jos ei porukka tunne toisiaan, niin seuraaviin partyihin tullessaan ovat jo vanhoja tuttuja. Parhaimmillaan taisi olla 46,5 neliöisen kaksion tupareissa 50 henkeä. Ja hyvin mahduttiin. Ja hauskaa oli. Siitä tuli muuten ennen joulua 20 vuotta, kun tuohon kämppään muutettiin.

Mutta näin se tammikuu alkaa olla kohta ohi. Kuukauden ohjelmaan on kuulunut myös mm. pojan esikouluun ilmoittaminen ja tipattoman ajanjakson aloitus. Tipattomalla nyt kaksi viikkoa. Vielä ainakin toiset kaksi. Pakkoko sen nyt on tipaton tammikuu olla? Omalla kohdalla ei onnistu, koska Folklandia. Tai no voisi siellä vissylinjallakin olla, mutta paljon mukavampaa on festareilla yleensä viettää aikaa, kun voi nautiskella muutaman drinksun hyvässä seurassa. Kiitos vaan huipulle matkaseuralle ja muille vuosien varrella tutuiksi tulleille kanssamatkustajille!

Tästä se elämä taas jatkuu kohti kevättä. Perheliikuntakeskus Hippaa suosittelen kyllä myös aikuisille liikkujille. Syksyllä menin kokeilemaan ja melko kriittisenä liikuntapalveluiden käyttäjänä tykästyin. Ryhmäliikunnan ohjaajat ovat olleet oikein hyviä ja aikataulussa on monipuolisesti erilaisia tunteja. Eikä ole hinnalla pilattu. Kuntosalikin löytyy. Sitä en tosin ole itse testannut.

Ai niin. Suksetkin tuli ostettua samalla kun juniorille hommattiin uudet liikkumavälineet. Ei ole meinaan tullut montaa kertaa oltua murtsikat jalassa sitten viimeisen neljännesvuosisadan aikana… Välineet on testattu ladulla kertaalleen. Saas nähdä, vieläkö tänä talvena toisen kerran pääsee kokeilemaan. Toivottavasti.

Ja lopuksi: Tervetuloa helmikuu!