Helmikuun loppu häämöttää. Jälleen on ollut tapahtumarikas kuukausi, mutta sitähän se elämä on, tapahtumia toisensa jälkeen. Päässä on pyörinyt kaikenlaista. Yksi kappale on radiosta tarttunut korviin useamman kerran, joten olkoon se teemana tälle tekstille.

Lukion äidinkielen tunnille piti jossain kohtaa kaikkien tuoda jonkun suomalaisen kappaleen sanat analysoitavaksi. Mieleen on jäänyt kaksi biisiä, joista toinen on Harrin tuoma kappale, Kolmannen Naisen ”Tästä asti aikaa”. Ja tästä syystä kyseinen kappale tuo aina mieleen juurikin lukion äidinkielen tunnit, joilla tekstejä käsiteltiin. Se ei ole jäänyt mieleen, että mitä tästä kappaleesta puhuttiin. Voisin kuvitella, että juttelimme siitä, kuinka parinkymmenen vuoden päästä laulun sanat voivat kuvata sitä, mitä sitten joskus nelikymppisenä voisi olla omakin nuoruusvuosien ja vanhojen kavereiden kaipailu. Olisiko se juuri tuollaista, mitä Hanhiniemen Pauli oli kirjoittanut?

Nyt tämä samainen kappale tuo mieleen myös vuosi sitten pidetyt 40-vuotiskekkerit. Samalla vietettiin ystävänpäivän etkoja, kun synttäreitäni edeltävä lauantai sattui sopivasti olemaan päivä ennen ystävänpäivää. Kyseinen kappale oli encore-biisi hyvin mieleenpainuvan keikan lopuksi. Mieleen on elävänä piirtynyt se, kuinka porukka eläytyi tunnelmaan, lauloi täysiä mukana ja nautti olostaan. Paikalla oli paljon toisensa lapsuudesta tai koulu- ja opiskeluvuosilta asti tunteneita ihmisiä, joille varmasti monelle laulun sanat ovat melkein kuin omasta elämästä. Oli hienoa nähdä kuinka kaikilla, enemmän ja vähemmän toisilleen tutuilla ihmisillä, oli mukavaa yhdessä, vähän niin kuin pojan 6-v synttäreillä, joista viimeksi kirjoitin. Ja pisteenä iin päälle vuoden takaisissa kemuissa oli vielä se, että artistina oli itse Mr. Hanhiniemi ja sain yllätettyä juhlakansan aika täydellisesti.

Helmikuun puoleen väliin sattuu aina monta merkityksellistä päivää. Ystävänpäivä, penkkaripäivä, vanhojen päivä sekä oma synttäripäiväni, joka on myös kihlapäivä. Niin ja miehen nimipäiväkin oli tuossa samassa ryppäässä. Kaikenlaista. Lukioaikojen nostalgisia muistoja tulee aina penkkareiden ja vanhojen päivän aikaan esille ja niin pitää tullakin. Itselleni ei lukioajasta kovin paljon yksityiskohtia ole jäänyt mieleen. Tuo Harrin biisi on yksi voimakkaimmista muistoista ja muutamia muita välähdyksiä sieltä täältä. Aika hienoa on, että olemme viime vuosina jo useamman kerran kokoontuneet lukioporukalla juhlimaan ja viettämään yhdessä aikaa ja todenneet, että mehän ollaan mukavaa porukkaa! Mahtavaa, että vuosien jälkeen löytyy muutama primus motor, jotka ovat nähneet vaivaa tämän poppoon yhteensaattamiseksi. Kiitos siitä!

Palaanpa vielä tuohon Kolmannen Naisen biisiin. Hymähtelin nimittäin itselleni jossain kohtaa vuodenvaihteen tuntumassa, kun yllätin itseni haaveilemasta hieman epätavallisesta tilanteesta. Jotenkin aloitussanat, ”Ikävöimästä itseni yllätin”, yhdistyi päässäni tulevaisuuden haaveiluun, vaikka kappale kertoo menneen kaipaamisesta. Kyllä kai sitä voi myös kaivata tulevaa, vaikka kaipaus tuo mieleen enemmän ikävän kuin positiivisen, onnellisen haaveilun. Mutta mietitäänpä hieman seuraavaa. Ajatuksissani nimittäin kävelin reinot jalassa talon kellarikerrokseen. Matkalla kodinhoitotilaan pysähdyin laittamaan levyn soimaan. Ja kyseessä on vinyylilevy, ehkä Madonnaa, Michael Jacksonia tai ehkäpä jotain vanhempieni Finnhits-kokoelman aarteista. Sitten siirryin lajittelemaan pyykkejä. PYYKKEJÄ! Voisiko tästä tehdä analyysin, että keski-ikä on tosissaan tullut vastaan? Nimittäin kyseessä on kuitenkin henkilö, joka näkisi mielellään pyykkien lajittelevan itse itsensä ja parasta olisi, jos vaatteet menisivät myös automaattisesti omille paikoilleen kaappeihin. Ja silittäminen…huoh.

No, haaveilu liittyi kyllä siihen, että kevättä kohti siirryttäessä edessä on muutto uuteen kotiin. Reinot, vinyylilevyjen soittaminen kellarikerroksessa ja jopa pyykin lajittelu musiikkia kuunnellen saattavat hyvinkin kuulua lähitulevaisuuteen, kun asustamme uudessa kodissa, rintamamiestalossa vuosimallia 1955. Aika näyttänee, tuleeko tämä kyseinen tilanne reaalimaailmassa toteutumaan yhtä positiivisena kuin haavemaailmassa. Hienoahan se olisi, jos pyykkien käsittelystä tulisi mukavaa puuhastelua.

Lopuksi vielä yksi värssy, joka kuvaa hyvin tätä hetkeä elämästä ja on mielestäni tuon analysoinnin kohteeksi joutuneen biisin paras kohta: ”tästä asti aikaa, sydän vasta puolillaan”. Nyt on hyvä olla 40 ja risat. Hyvä ikä, paljon jo kokemuksia plakkarissa ja uusia haaveita putkessa.

—

Tästä asti aikaa
[säv. Kivikangas-Pesola san. Hanhiniemi sov. Pesola-Hanhiniemi-Kivikangas-Valkama & Kallioniemi]

Ikävöimästä itseni yllätin
poikavuosien kavereita kaipailin
sitä yhtä hullua etenkin
niistä ainoota jonka kanssa tappelin
ja sitä toista joka kahvitunnilla
kertoi nähneensä heinikossa kissapetoja

Mul on tästä asti aikaa
muutama lantti mammonaa
mielin määrin kahvii ja tupakkaa
tästä asti aikaa sydän vasta puolillaan
mielin määrin kahvii ja tupakkaa

Sen yhden hepun kotona
oli seinä vahvempi autoa
se kai maksoi joka pennin takaisin
enkä unohda öitä siinä talossa
maattiin sentään eri huoneissa
yhtäjalkaa lähdettiin kaste tuulilasissa
ei oo ihme että koulut kesken jäi

Mul on tästä asti aikaa
muutama lantti mammonaa
mielin määrin kahvii ja tupakkaa
tästä asti aikaa sydän vasta puolillaan
mielin määrin kahvii ja tupakkaa

Mul on tästä asti aikaa
muutama lantti mammonaa
mielin määrin kahvii ja tupakkaa
tästä asti aikaa sydän vasta puolillaan
mielin määrin kahvii ja tupakkaa