Nyt meitä hellii jälleen toukokuun mahtava aurinko ja on saatu nauttia leppeästä kesäsäästä. Ei mitenkään kovin harvinaista, että näihin aikoihin on lämmintä jonkun hetken. Väkisin pieni peikko hiipii takaraivoon ja pistää miettimään, että onko ne kesän helteet nyt tässä..? Toivottavasti ei ja hienon talven jälkeen tulisi vähintäänkin hyvä kesä. Ei niin kovin sateinen ja aurinko olisi läsnä enemmän kuin pilkahduksina. Pääsisi rannalle ja uimaan lämpimässä säässä sekä nauttimaan leppeistä kesäilloista ja öistä ilman pilkkihaalaria.

Olin pitkään sitä mieltä, että kesällä ei ole järkeä lähteä etelän lomakohteisiin etsimään kesää, vaan että kun Suomi on kesällä parhaimmillaan, tulee loma viettää kotimaisissa maisemissa. Mieli on hieman muuttunut viime vuosina, kun kesäsäät ovat olleet useinkin aika surkeita juuri silloin, kun on lomalla.

Kun on ollut mahdollista, on tullut ainakin yksi lomaviikko varmistettua aurinkoisissa merkeissä. Yhdestä eteläisen Euroopan lomakohteesta on vuosien varrella muodostunut se oma paikka auringon alla. Mahtavan juttusarjani ensimmäisessä osassa suosikkimatkakohde Wien edustaa mukavaa kaupunkilomakohdetta. Mutta mikähän onkaan meikäläisen suosikkikohde, jos haluaa nauttia meren rannalla auringosta ja lämmöstä?

Se on tietenkin pohjoisin Kreikan asutuista saarista, THASSOS.

Saaren pääkaupunki Limenas/Thassoksen kaupunki, vei sydämen, kun se valikoitui kahden viikon häämatkakohteeksi kesällä 2004. Seuraavan kerran kohde oli matkanjärjestäjien listoilla vasta 2008 ja varattiin reissu saman tien. Olimme ajatelleet viettää 5-vuotishääpäivää Thassoksella, mutta hyvä, että matkasimme sinne vuoden verran etukäteen, koska olisimme olleet pettyneitä, kun 2009 kohde oli taas poissa matkanjärjestäjien listoilta.

Kun sitten 2015 seuraavan kerran matkoja ”taas” tehtiin, oli pakko lähteä katsomaan, miltä saari näytti kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen. Nyt olemme käyneet lomalla kolmena kesänä peräkkäin tällä ”omalla” saarella. On se vaan niin ihana paikka. Mutta miksi?

Lento on lyhyehkö ja laskeutuu pienelle Kavalan kentälle mantereen puolelle. 20 minuutin bussimatka vie Keramotin satamaan, josta matkataan autolautalla Thassoksen kaupungin satamaan. Lauttamatka kestää noin 40 minuuttia ja siinä ehtii sopivasti laskeutua lomatunnelmaan, kun silmissä siintävä saari lähenee lautan lipuessa kohti kaupunkia.

Olemme aina jääneet Limenakseen, saaren pääkaupunkiin, joten matka hotellille on ollut vain kivenheiton verran. Olemme majoittautuneet useammassa eri hotellissa, mutta viimeiset kolme kertaa valinneet saman paikan, Aethrian. Etäisyydet ovat hyvät, paikka rauhallinen, piha on iso ja niinikään uima-allas on suuri ja allasalue viihtyisä. Palveluita löytyy juuri sopivasti. Aamiainen on aika perus, mutta maittava ja riitävä sekä nyt jo tutuksi tullut henkilökunta on aivan loistava.

Saari on kreikkalaisten oma lomasaari ja varsinkin viikonloppuisin lautat kuljettavat paikallista väkeä mantereelta saarelle viettämään vapaapäiviä. Tämä tekee sen, että saarella hintataso on pysynyt edullisena ja tunnelma sekä ympäristö on aidon kreikkalainen. Viime kesänä koitimme syödä illallisen ns. pitkän kaavan mukaan ja vaikka listalta otti hintavimmasta päästä ruokia, ei kolmen hengen ateriointi alkupaloineen, jälkiruokineen ja juomineen maksanut paljon 80 euroa enempää. Useimmiten pieni perhe selviää runsaastakin ravintolaillallisesta helposti 50 eurolla.

Tähän väliin listaan suosikkiravintolamme, joita on useita, mutta tässä ne kaikista parhaimmiksi havaitsemamme:

• Mesogeios, joka kuuluu saaren ”fine dining” -ravintoloihin. Sijainniltaan hieman rauhallisemmalla paikalla, meren äärellä.
• Toinen Mesogeioksen tasoinen suosikki on Mylos, joka sijaitsee ostoskadulla. (Vieressä sijaitsee paitakauppa, jonka omistajapariskunnan nainen on suomalainen.)
• Kolmas ikisuosikki, jo ensimmäiseltä reissulta tuttu paikka, on Thassian Doukas, jonka viime reissulla totesimme taas nostaneen tasoaan ja pääsevän jälleen kärkisijoille ravintolalistallamme. Ravintola on viime vuosina kasvanut ja suunnilleen triplannut asiakaspaikkansa alkuperäiseen nähden ja parilla aiemmalla reissulla emme ihan täysin olleet tyytyväisiä. Nyt erittäin lämmin suositus jälleen 🙂

Uimarantoja löytyy monenlaisia. Oma suosikkimme on kaupungin ranta, joka on sopivan kävelymatkan päässä ja viimeiset kolme reissua olemme pääasiassa majoittuneet rantapäivinä tietyn tavernan kohdalle. Omistaja Stratos, jonka mukaan paikka on myös nimetty, palvelee hymyssä suin ja ruoka on todella hyvää. Rantatuolit ja varjo eivät maksa mitään, kun tilaa jotakin baarista. Ja näillä hinnoilla voi tilata vähän enemmänkin kuin yhden. Stratoksen tavernassa olen syönyt elämäni parhaan moussakan. Vieläkin tulee vesi kielelle muistellessa.

Toinen suosikkiranta on hieman kauempana, valkohiekkainen Golden Beach, Chrissi Ammoudia. Saarella louhitaan upeaa valkoista marmoria, joten ei ihme, että valkohiekkaisia rantoja löytyy. Tälle rannalle pääsee taksilla, taksiveneellä, tai itse ajamalla. Myös bussit kulkevat. Useimmiten meillä on ollut käytössä vuokra-auto, ”jimmy”, eli pikkujeeppi, muutaman päivän ja sillä on huristeltu kiharaista reittiä ”isojen aaltojen rannalle”.

Jeeppi kuuluu ehdottomasti vuokrata muutamaksi päiväksi, että pääsee vuoristoon ajamaan pikkuteitä. Saarella pärjää perusautollakin, varsinkin kun viime vuosina päällystettyjä teitä on ilmestynyt saarelle lisää (ovat ”pilanneet” muutamia hyviä ek-pätkiä). Pyöreän saaren ympärysmitta on noin 100 km ja saari on mukava ajaa ympäri. Jos röykkyinen vuoristossa retkeily ei innosta, niin saarikierros kannattaa tehdä.

Autoretkillä parasta antia on kuitenkin aina olleet kiemuraiset, kapeat, kivikkoiset vuoren seinämää ylös kipuavat ja alas luikertelevat reitit, joille ei ole mitään asiaa ilman nelivetoa. Ja hyvää kuskia. Itse olen ajanut muutaman metrin testiksi, mutta mieluummin istun taitavan kuskin kyydissä (kuskin, joka saa auton pysymään tiellä, eikä tarvitse pelätä rotkoon putoamista…).

Mieleenpainuva kokemus kesältä 2004 on se, kun istuimme autossa ukkosen keskellä ja seurasimme, miten pilvet kapusivat pyörteinä pitkin vuoren seinämää. Tuolloin ajoimme myös kivasti jonkun sedän oliiviviljelmien läpi, kun etsimme reittiä pöpeliköstä ihmisten ilmoille ja löysimme mielestämme reitin, josta joku muukin oli mennyt renkaiden jäljistä päätellen. No, siinä setä raapi päätään ja ihmetteli hullujen turistien reittivalintaa…

Vuoristossa ajellessa on hyvä muistaa varata mukaan reilusti vettä ja jotain syötävää. Sekä vessapaperia ja savetteja. Monesti parin kilometrin matkaan kuluu piiiiiiitkä aika, kun a) tie on, no, se on polku, jota pitkin voi ajaa, b) useimmiten eteen tulee arpomista, että mihin suuntaan pitää risteyksessä kääntyä ja tulee ensin valittua juuri se väärä, c) matkan varrella ei ole montaa wc-paikkaa.

Thassoksen luonto on oma lukunsa. Upeiden rantojen ja vuoriston lisäksi saari yllättää vehreydellään. Ilma on raikasta, myös keskellä helteisintä kesää. On mäntymetsää, oliiviviljelmiä, solisevia puroja. Löytyy myös vesiputous. Saarella tuotetaan mäntyhunajaa ja vuoristossa yleinen näky on mehiläistarhat. Värikkäitä laatikoita on ripoteltuna kiemuraisten teiden varrelle.

Syyskuussa 2016 saarella oli massiivinen metsäpalo (viikko omalta reissulta palattuamme). Useammassa kohtaa syttyi tulipaloja salamaniskuista ja muutamia kyliä sekä paljon metsää tuhoutui. Oli jännittävää palata suosikkireiteille toteamaan tilanne vuosi katastrofin jälkeen. Hienoa oli nähdä, että asumukset sekä luonto olivat palautuneet lähes ennalleen. Tulipaloista muistuttivat vain mustaksi palaneet puunrungot, uudenkarheat katot ja paikoitellen hiiltyneet vuoren seinämät. Osa mustista rungoista kuitenkin vihersi. Ihmeellinen on luonto.

Nähtävyyksiä löytyy arkeologisista antiikin Kreikan jäänteistä luonnon muovaamiin kohteisiin. Patikointireittejä on innokkaille kulkijoille monessa paikkaa. Korkein huippu (reilu 1200 m) on Ipsarion. Saarelta löytyy myös pari luostaria. Toinen, pieni ja kotoisa, keskeltä ”ei mitään” ja toinen, isompi ja hieman mahtipontisempi rantatien varresta. Keskellä ”ei mitään” löytyy myös mukava pieni lounasravintola Kastrossa.

”Keskellä ei mitään” löytyy paljon kaikenlaista, mitä ei odota näkevänsä. Ensimmäisellä reissullamme ihmettelimme, miten kioskina toiminut asuntoauto oli saatu ajettua mutkaisia ja kivikkoisia pikkuteitä ylös kyläpahaseen. On ollut taiteilemista. Ihmettelelemistä oli myös opasteissa, joita oli siellä täällä ja suurin osa kreikaksi. Aina löydettiin kuitenkin perille, vaikkakaan ei ehkä ihan sitä reittiä, mitä oli kartasta katsottu.

Vielä pitkän matkakertomuksen lopuksi on mainittava kilipukkelit. Vuorten rinteillä kulkevien vuohien kaulassa olevien kellojen kalkatus kuuluu Thassoksen äänimaisemaan. Jos tätä ääntä ei kuule reissulla, jää jotakin asiaan kuuluvaa kokematta. Ja makuelämyksiin kuuluu giros, joko pitaleivän kanssa rullalla tai kunnon annoksena lautasella.

Tule pian heinäkuu! Thassos kutsuu jälleen tänäkin kesänä matkalaisia 🙂