Reilu vuosi sitten en vuodenvaihteessa tehnyt varsinaisia lupauksia tai asettanut mitään selkeitä tavotteita, mutta tein päätöksen, josta on poikinut paljon kaikenlaista uutta ja hienoa. En osannut arvatakkaan miten, ja kuinka paljon, tämä päätös lopulta vaikuttaisi ja mitä se toisi tullessaan. Päätin nimittäin, että nyt alkaa liikunnan lisääminen viikko- ohjelmaan.  Selkeästi oli tarve saada elämään lisää energiaa sekä hyvää oloa ja mieltä ja avain näiden saavuttamiseen olisi liikunta. Siitä olin aivan varma, koska näin on todistetusti ennenkin ollut. Näiden asioiden lisäksi elintasorengas ja sen häivyttäminen oli yksi päätökseen vaikuttava syy sekä motivaation lähde. Myönnetään.

Niin, että mikä elintasorengas? No se salakavalasti ja vähitellen (varsinkin loma- ja juhla-aikoina) vyötärölle kertyvä kerros, josta on hankala päästä eroon. Itsestäänhän se ei katoa. Päin vastoin. Ja ihan itse aiheutettu tämä ilmiö usein on, siksi ristin sen elintasorenkaaksi. Eihän tämä saavutettu massa itsestään mihinkään sula ja pitihän se ottaa asiakseen todistaa, että ”kuluta enemmän kuin syöt” on se fakta, jolla tämä haaste otetaan hallintaan.

Liikunta on ollut aina osa omaa normaalia arkea. Moninaisine muotoineen se on ollut mukava harrastus ja aikuisella iällä myös tärkeä henkireikä ja stressin hallinnan väline. Viime vuosina on kuitenkin syystä ja toisesta jääneet omat säännöllisemmät liikuntaharrastukset vähemmälle ja se on toisinaan harmittanut. Välillä hektinen työ on vienyt mehut ja nykyisin lapsiperheen arjessa on toisinaan laitettava muut asiat etusijalle, jotta elämä pysyy raiteillaan. Helposti vaan sitten jää päälle vaihde, joka antaa luvan jättää oma kuntoilu ja muu oma aika vähemmälle, koska ”nyt ei ehdi” tai ”nyt ei enää jaksa” tai ”nyt on jo kello liian paljon”. Liikkuminen ja siihen kulutettu aika kutistuu huomaamatta 0 tuntiin viikossa, vaikka olisi suunnitellut jotain aivan muuta.

Päätin, että nyt ei kehitetä tekosyitä, vaan ehditään ja jaksetaan. Miten tämän sitten toteuttaisi? Oma reseptini on ollut (ja on edelleen) tämä:

1. Päätä mitä haluat tehdä ja seiso päätöksesi takana.
2. Aikatauluta viikko-ohjelmaan se, mitä haluat tehdä.
3. Lähde liikkeelle, vaikka vähän väsyttäisi. Jälkeenpäin kiität itseäsi.
4. Sijoita itseesi ja hanki hyvä, juuri sinulle sopiva, valmentaja.
5. Ole armollinen itsellesi, mutta älä lepsuile! Aina ei ehdi, mutta seuraavalla viikolla jatketaan suunnitelman mukaan.

Lisäksi pitää kotijoukkojen kannustus olla kohdillaan, jotta voi hyvällä mielellä harrastaa. Onneksi omaan perheeseen kuuluu isompi ja pienempi isäntä, joiden mielestä ei ole ongelma, että äiti harrastaa. Päin vastoin on saanut palautetta tyyliin: ”Kiva, että käyt taas treenaamassa, kun se vaikuttaa kaikkeen muuhunkin positiivisesti”. Ja näinhän se on. Jaksaa paremmin, kun on hyvässä kunnossa ja hyvän treenin jälkeen hymyilyttää vielä seuraavanakin päivänä ja monesti paljon pitempäänkin.

Ajatus oli, että kalenterista löytyy vähintään 3 aikataulutettua liikuntakertaa viikossa, mielellään 4-5 kertaa. Näin ei nollatuntisia viikkoja vuoden aikana kertyisi montaa, jos suunnitelmassa pysyttäisiin. Muutama lomaviikko vuodessa on hyvä olla ja silloin, kun arki on kuosissaan, voi lomalla loikoilla hyvällä mielellä.

Päätä, aikatauluta, toteuta. Arjessa tulee välillä tunne, että ehdinköhän tai jaksankohan? Ylitä itsesi ja ehdi ja jaksa. Monesti liikkeelle lähteminen ja siinä onnistuminen on korvien välissä tapahtuva prosessi. Perheen muiden jäsenten menot ja harrastukset pitää tietysti myös huomioida, mutta jos tahtoa on, löytyy kyllä yhteinen sävel ja asiat saa loksautettua paikoilleen. Jos joku treeni jää väliin, niin se ei maailmaa kaada. Ja jos onnistuu saamaan itsensä liikkeelle, vaikka vähän väsyttäisi, niin jäkeenpäin on aikamoinen voittajafiilis.

Suunnitelman toteuttaakseni päädyin pohdinnan jälkeen liikuntakeskuksen jäseneksi. Tie vei viime vuoden alussa Linnainmaalle silloiselle Fresh Fitnessille (joka sitten maaliskuulla muuttui Elixiaksi). Olin ollut aina vähän jäsenyyksiä vastaan ja suosinut paikkoja, joihin ei tarvitse sitoutua. Mutta koska sali on lähellä ja hintakin oli hyvin maltillinen (”Jos nyt kerran viikossa käyn, niin ei ole kallis.” -tyyppinen ratkaisu), niin kaupat tuli. Ratkaiseva tekijä oli ryhmäliikunnan sopiva tarjonta ja vanha tuttavani LesMills palautui kuvioihin mukaan. Olikin ollut jo ikävä BodyCombat- ja BodyPump -tunteja! Lisäksi jatkoin myös tanssistudiolla steppaamista kerran viikossa. Päätin myös, että viikko-ohjelmassa pitää olla ainakin yksi kerta ulkoliikuntaa.

Alkuvuodesta oli mahtavaa, kun oli lunta ja jäätä ja talvilajejakin pääsi harrastamaan. Kirjoitinkin hiihtoharrastuksesta ja kuinka kilometrejä kertyi pihaladulla. Lopulta kilometrejä oli melkein maratoonin verran viime talvena ja se on enemmän kuin koko aikuisiälläni yhteensä, uskoisin… Kesää kohti kunnon hien sai rappusissa juoksemalla ja kesällä pihahommissa mm. orapihlaja-aitaa leikkaamalla. (No, hien sai viime kesänä kyllä monesti ihan vaan olemalla ulkona…) Kaikki tämä ei vain vienyt energiaa, vaan siitä sai aina uutta energiaa. Kaikenkaikkiaan liikuntaa kertyi ilahduttavasti noin 4-5 kertaa viikossa entisen noin 0-2 kerran sijaan ja se on jo jotakin se! Suunnitelmasta tuli totta!

Tein myös yhden parhaista päätöksistäni viime keväänä, eikä kesällä sitten tullut pahemmin lähdettyä iltaisin terasseille notkumaan, vaan tuli suunnistettua viileälle salille. Jos nimittäin yhtään mietityttää, että pitäisikö hankkia ammattilainen ohjaamaan kuntoiluasioissa, niin älä mieti turhan kauan. Voin kokemuksesta kertoa, että kannattaa investoida itseensä ja ottaa ammattilainen auttamaan. Itse tuumailin, että mitenkähän olisi, pitäisikö rohkaista mielensä ja alkaa treenata kuntosalilla? Pinttyneenä ryhmäliikunnan suosijana en ollut juurikaan painoja käynyt punttisalilla liikuttelemassa, vaikka kaikenlaista muuta on vuosien varrella tullut tehtyä. Varmaan oli vielä kahden käden sormin laskettavissa meikäläisen kuntosalitreenit viime kesään mennessä.

Olin jo muutaman kerran vuosien varrella kuntosalille suunnistamista harkinnut. Tiesin, että tarvitsisin opastusta laitteiden ja välineiden käytössä ja ohjeita, mitä tehdä ja miten. Jos salille menen, niin sekin pitäisi tehdä kunnolla, eikä vain sinne päin! Tekniikka pitää olla kunnossa ja tarpeisiin sopiva ohjelma pitäisi olla, jotta salitreenistä tulisi mielekästä sekä turvallista. Pieniä haasteita kun oman kehon kanssa on, niin siitäkin syystä ammattilaisen neuvot olisivat paikallaan.

Tiet kohtasivatkin sitten Kuuselan Paavon kanssa. Alkoi treenaaminen Personal Trainerin opastuksella ja kyllä vaan,  tästä rouvasta kuoriutuikin kesän aikana kelpo salitreenaaja. Voimaakin löytyi yllättävän paljon. Ei ole siis tullut turhaan harrastettua vuosien varrella kaikenlaista, vaan hyvä pohja on kehittynyt mm. voimistelun, tanssin, sauvakävelyn (aivan huippu laji peruskävelyn ohella) ja erilaisten ryhmäliikuntatuntien myötä.

Elämäni kesä. Ei voi muuta sanoa kuin että ei olisi paljon parempaan saumaan tämä ”Investoi itseesi” -projekti voinut osua. Päätavoite oli ottaa salilla treenaaminen haltuun ja sitä myöten osaksi viikkorutiinia. Tavoite tuli vähintäänkin saavutetuksi. Suuri kiitos siitä Paavolle, osaavalle ammattilaiselle, jota ilman vieläkin miettisin, että pitäisikö aloittaa kuntosalilla treenaaminen…

Ja kyllä vaan, ohjattu harjoittelu kesäprojektin jälkeenkin jatkuu. Eihän sitä ilman ohjausta aina yksin saa ihan kaikkea irti itsestään. Kyllä jokaisessa (minussa ainakin) asuu myös pieni laiskiainen, joten on hyvä olla olemassa joku, joka välillä haastaa, neuvoo, käskee ja tsemppaa. Eikä ole pahitteeksi, että on vähän niinkuin tilivelvollinen omasta tekemisestään jollekulle, joka vähän seuraa, että miten sujuu ja tuleeko tehtyä sitä, mistä on puhuttu 🙂

Aikamoinen vuosi oli viime vuosi kaikkineen. Paljon on mahtunut muutakin matkan varrelle. Tämä kuitenkin yksi merkittävistä teemoista ja asia, jolla on kauaskantoiset, positiiviset seuraukset. Ja kyllä, liikunta kannattaa aina. Kukaan ei elämänsä aikaa nuorru, joten kannattaa satsata parempaan ja terveempään elämään hyvissä ajoin, että sitten vanhanakin vielä jaksaa. Kannataa liikkua, kun vielä on liikuntakyky tallella. Liikunnasta saa myös sitä paljon puhuttua voimaa ja energiaa kohdata elämän haasteita sekä niitä ei aina niin mukavia tapahtumia ja kaikenlainen stressi lievenee kummasti hikoillessa. Tämäkin tuli todennettua kesän aikana.

Olen vasta jälkikäteen tajunnut, että silloin noin 25-vuotiaana, kun olin useamman vuoden ryhmäliikuntatuntien suurkuluttaja, taisin olla elämäni kunnossa kaikin puolin. Tuolloin ei asiaa sen enempää tullut mietittyä. Oli vaan niin huippukivaa treenata. On siistiä todeta, että taidan olla lähes yhtä hyvässä kunnossa nyt 40 ja risat kuin tuolloin 25v. Ei ole mennyt hukkaan hikoileminen. Ja eikös niin sanota, että 40 on uusi 20? Tässä kohtaa varmaan meikäläisen kohdalla ihan pitää paikkansa 🙂

Ja mites se elintasorengas? No on sekin hieman huvennut, eikä vaatteet enää niin kiristele. Vuosi liikunnallisesti aktiivisempaa elämää on tehnyt tehtävänsä, ilman mitään sen kummempia dieettejä tai poppakonsteja. ”Kuluta enemmän kuin syöt” on todennettu jälleen olevan ihan faktaa, kun kyse on hyvän olon metsästämisestä. Tästä on hyvä jatkaa 🙂 Seuraava haaste onkin pitää aktiivisuus kuluneen vuoden tasolla sekä haastaa itsensä, pahemman luokan yökukkuja, nukkumaan enemmän…